Kuulumisia

Murheita mutta myös jotain positiivista

(24.3.2019)

Onhan tuo jo korkea aika tehdä ensimmäinen päivitys kotisivuille tämän vuoden osalta. Alkuvuosi on osoittanut kissaharrastuksen nurjempia puolia, sillä yksi kissoistamme sairastui vakavasti. Tällä hetkellä kaikki on hyvin, mutta koville se otti niin kissalla kuin ihmisilläkin.

Asioita on laitettu tärkeysjärjestykseen, joten näyttelyvuosi avattiin vasta pari viikkoa sitten. Kyseessä oli vuoden lähin näyttely, kun POH-KIS järjesti näyttelynsä jälleen Kokkolassa. Kyseessä oli tuplanäyttely eli kaksi näyttelyä yhden päivän aikana. Siksi lähdimme näyttelyyn pelkästään yhden väriryhmän kissojen kanssa ja matkassa olivat III-ryhmän Riku ja Salli. Salli oli juuri täyttänyt 10 kuukautta ollen avoimessa luokassa. Ihan hyvät arvostelut Salli sai, mutta eihän sille mitään voi, että on vielä luvattoman nuori aikuisten sarjaan.

Riku sai jälleen kehuja kaikilta ja pääsi toisessa näyttelyssä paneeliin saakka. Kokkolassa Riku kisasi ensimmäistä kertaa elämässään myös veteraaneissa ollen II-kategorian Best In Show -veteraani kummassakin näyttelyssä.

Pohjoisen Rotukissayhdistyksen Vuoden kissa -kilpailu toi tähän kissalaan menestystä myös vuoden 2018 osalta. Elite oli paras aikuinen naaras ja Roope-isä sijoittui tällä kertaa siitosurosten kisassa hyväksi kakkoseksi.

Kuvassa vasemmalla Elite (IC FI*WitSarin Elite) ja oikealla Roope (SC FI*FoxyPaw's Red Rover).

IC-tittelit ja näyttelydebyytti

(21.9.2018)

Käytiin viime viikonloppuna ulkomailla lähinäyttelyssä. Matkaa Ylivieskasta Luulajaan tulee hieman yli 350 kilometriä, joten Luulajan näyttely oli meiltä katsottuna lähempänä kuin valtaosa Suomen näyttelyistä.

Ulkomaan näyttelyissä meillä on vain yksi tavoite ja se on saada sertit. Jos jotain muuta tulee, se on aina plussaa. Tavoite täyttyi komeasti, sillä sekä Elite että Pekka saivat lauantaina sertinsä. Kummallekin serti oli kolmas luokkaan 7, joten kumpikin valmistui International Championin titteliin. Elite sai sunnuntaina sertin 5.-luokkaan, joten sertien perässä Eliten ei tarvitse hetkeen ulkomaille matkata. Pekan kohtalona oli sunnuntaina olla EX3 eli Peksiltä vielä puuttuu ulkomaan serti luokkaan 5. Sunnuntaina kyseisen sertin sai meidän uuden tulokkaan eli Sallin Harry-isä, joten jollakin tapaa serti jäi sukuun.

Salli teki Luulajassa näyttelydebyyttinsä neljän kuukauden ja parin viikon ikäisenä. Ja melkoisen debyytin tekikin, sillä lauantaina Salli oli värin paras. Sunnuntaina Salli oli ainoa III-väriryhmän metsäkissa, joten VP:tä ei valittu. Sen sijaan Salli pääsi paneeliin ja sai siellä yhden äänenkin. Kuulutukset menivät vähän ohi, mutta jos oikein kuulin, niin Sallia äänesti lauantainen tuomari. Kovasti Salli sai kehuja myös lauantaina, mutta silloin paneelipaikka meni täpärästi sivu suun.

Lauantaina Sallia vähän pelotti näyttely-ympäristössä, mutta onneksi meillä oli Elite mukana tuomassa pennulle turvaa. Sunnuntaina Salli oli monta pykälää rohkeampi, joten eiköhän Sallistakin vielä hyvä näyttelykissa tule.

Kaksi uutta perheenjäsentä

(31.8.2018)

Marjametsän kissala sai muutama viikko sitten kaksi uutta perheenjäsentä, kun S*Gunsmokes LaSalle sekä FI*Jarraun's Skog Gunhilda muuttivat viikon välien kissalaamme. Kuvassa Hilda vasemmalla ja Salli oikealla.

Hakusessa oli yksi tyttökissa, mutta niinhän siinä lopulta kävi, että tulikin kaksi. Tälläkään kertaa ei ole tarvinnut katua päätöstä kahden kissan ottamisesta lähes samaan aikaan. Salli ja Hilda ovat tulleet keskenään juttuun alusta asti todella loistavasti ja yhteiset leikit lähtivät vauhtiin nopeasti.

Sopeutuminen tapahtui yllättävän helposti myös vanhempien kissojen osalta. Ärinää ja murinaa kuului ensimmäisinä päivinä vain harvakseltaan, ja sen jälkeen porukka on elänyt sulassa sovussa joko sisällä tai ulkotarhassaan. Ulkotarhan laajennus tulikin tarpeeseen, sillä lisäneliöiden myötä koko kahdeksikko mahtuu komeasti ihmettelemään pihan tapahtumia. Ja ihmettelemistä onkin riittänyt, siitä ovat pitäneet huolen pihapiirissä pyörivät 5-6 siiliä.

Myös siitä pitää olla tyytyväinen, että molemmat pennut vaikuttavat hyvin sosiaalisilta. Kaksikko on ensimmäisenä vastassa, jos joku tulee kylään. Mikä parasta, jäävät ihmettelemään vierasta tai tulevat tekemään tuttavuutta, mutta pakoon pakoon eivät säntää.

Näyttelyrintamalla on ollut hiljaisempaa, toki parissa lähinäyttelyssä on kesän aikana käyty. Riku saavutti Kempeleen kotinäyttelyssä paneelipaikan kumpanakin päivänä. Pari kissaa on edennyt kesän aikana siihen tilanteeseen, että seuraava serti pitäisi tienata ulkomailta, jotta pääsevät taas näytille Suomeen.

Tupla-BIS ja ensimmäiset sertit

(29.4.2018)

Ykköskissojen näyttelystä Hartolasta on kotiuduttu. Pakko on todeta, että enpä hetkeen muista näyttelypäivän menneen yhtä sujuvasti kuin Hartolassa sunnuntaina, vaikka päivä sisälsikin ikävän välikohtauksen.

Meidän edellinen näyttely oli helmikuun alussa Porissa ja sieltä palasimme kotiin kumpanakin päivänä BIS-tittelin saavuttaneen tyttökissan kanssa. Samat sävelet Hartolan reissun osalta, paitsi että tällä kertaa tupla-BIS oli eri kissa kuin Porissa. Vuoden ja 2 kuukauden ikäinen FI*WitSarin Elite on ollut puolisen vuotta kotona kasvamassa ja kisasi Hartolassa ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa. Lauantaina Elite tienasi ensin uransa ensimmäisen sertin ja perässä tulivat VP- ja TP-tittelit. Päivän kruunasi Eliten valinta II-kategorian parhaaksi aikuiseksi naaraaksi ja vieläpä kaikilla tuomariäänillä.

Ikänsä puolesta Elite kisaa jo aikuisissa, mutta melkoinen pentu Elite luonteeltaan edelleen on. Sen saimme kokea Hartolassa(kin) öisin, kun Elite keksi itselleen puuhaa pitkin yötä. Nukkumisen sijasta yöt menivät Eliteä komentaessa ja sunnuntain näyttelypäivä valkeni varsin huonojen yöunien jälkeen. Jos yöunet olivat huonot, niin samaa ei voi sanoa sunnuntain menestyksestä. Elite pääsi tälläkin kertaa paneeliin ja oli lopulta Best In Show äänin 3-1.

Hartolassa olimme liikenteessä kahden hieman vähemmän näyttelyitä kolunneen kilpparin kanssa. Jos Elitellä taukoa oli puolisen vuotta, niin FI*Marjametsän Ainomieli teki comebackin reilun vuoden näyttelytauon jälkeen. Ainon kanssa on toki reissattu ja paljon, mutta yleensä suunta on ollut kohti eläinlääkäriä. Nyt onneksi näyttäisi siltä, että Ainoa vaivannut ongelma on viimein saatu hoidettua kuntoon. Eihän Ainomieli tietenkään ollut näyttelyissä kuin kotonaan, mutta ihan suhteellisen hyvin neiti käyttäytyi kumpanakin päivänä saavuttaen kaksi CAP-sertiä. Näyttelyiden osalta niin Elite kuin Ainomielikin näyttäisivät olevan ihan kehityskelpoisia yksilöitä. Varsinkin Elite oppi jo pikkuisen, kuinka boksin päällä pitäisi pötkötellä tuomarille pääsyä odotellessa.

Tupla-BIS ja Supreme Champion

(8.2.2018)

Luvattoman pitkä aika on kulunut edellisestä päivityksestä. Viimeisten kuukausien aikana on ennättänyt tapahtumaan paljon, ja puretaan vyyhtiä tuoreimmasta vanhimpaan.

Viime viikonloppuna olimme näyttelyssä Porissa. Alkumetreillä reissu vastusti, sillä perjantain työpäivä venyi kolme tuntia ennakoitua pidemmäksi. Saavuimme kuitenkin perjantai-iltana n. klo 23 Poriin, joten siinä mielessä kaikki hyvin.

Kaikki oli hyvin myös sunnuntaina, kun oli reilun 400 kilometrin paluumatkan aika. Kyydissämme nimittäin oli viikonloppuna kaksi Best In Show -tulosta saavuttanut kissa. Kyllähän BIS-titteli tietysti aina hyvältä maistuu, mutta tällä kertaa ne olivat vain extraa. Alkuperäisenä tavoitteena kun oli saada Maisalle ne kaksi puuttuvaa sertiä. BIS-tulosten myötä ne luonnollisesti tulivat, joten Maisasta tuli Supreme Champion. Virallinen nimi siis on tästä lähtien muodossa SC SE*For Keeps We Belong, DVM.

Me olemme harrastaneet kissanäyttelyitä aktiivisesti noin kuusi vuotta. Tuona aikana meille on tullut oma lähipiiri, joiden kanssa näyttelyviikonloppujen aikana vietetään aikaa. Nyt meidän porukka oli liikkeellä aika pienellä porukalla (kuten metsäkissaväki kaikkinensa), mutta tulosten osalta sunnuntai oli meille jättipotti. Meidän porukka oli matkassa kolmen kissan voimin ja jokainen kissoista oli sunnuntaina Best In Show! Ei hassummin.

Pari viikkoa ennen Poria kävimme Kempeleen näyttelyssä. Maisa oli mukana saavuttaen kaksi sertiä sekä yhden paneelipaikan. Marjametsän kasvateista paikalla olivat FI*Marjametsän Peto on irti "Luca" sekä FI*Marjametsän Saravon Pekka "Peksi". Veljekset olivat kumpanakin päivänä vastakkain, mutta järjestys oli toinen. Lauantaina Luca oli EX1 ja samalla värin paras. Sunnuntaina oli Peksin vuoro olla EX1 ja tuomarin paras.

Kempeleen näyttelyssä palkittiin Pohjoisen rotukissayhdistyksen vuoden 2017 parhaat. Tähänkin kissalaan tuli tunnustusta, sillä Maisa ja oma kasvattimme FI*Marjametsän Aura pärjäsivät hyvin aikuisten naaraiden kilpailussa. Tuloksellisesti parhaaseen suoritukseen ylsi kuitenkin tämä meidän "eläkeläisemme", sillä SC FI*FoxyPaw's Red Rover eli Roope oli Porokin vuoden siitosuros. Hieno titteli, ja vielä enemmän sitä arvostaa sen takia, että kolme jälkeläistä, jotka tittelin Roopelle toivat, ovat kaikki eri pentueesta ja jokaisella on eri äiti.

Palataan Porin näyttelyyn vielä sen verran, että yksi BIS-kissoista oli FI*WitSarin Pobeda eli Roopen jälkeläinen. Viikkoa aikaisemmin FI*Marjametsän Poika saunoo, JW oli BIS Lahdessa, joten jo tässä vaiheessa vuotta kaksi Roopen jälkeläistä on saavuttanut BIS-tuloksen.

Kuvan Porissa Maisasta ja kaimasta on ottanut Tessa.

Junior Winner!

(28.11.2017)

Taas on näköjään melkein kuukausi kulunut viimeisimmästä päivityksestä. Meidän porukka ei ole näyttelyissä käynyt, mutta kasvateistamme Poika saunoo kävi pari viikkoa sitten Helsingissä URK:n näyttelyssä. Lauantaina Poika saunoo oli Best In Show -pentu saavuttaen kolmannen BIS-tuloksensa. Viime viikonloppuna Poju matkasi Turkuun, ja melkoinen jättipotti viikonlopusta muodostui.

Pakko todeta, että on se melkoinen epeli tuo Poika saunoo eli Poju eli Taavi eli Deivitsoni eli TaaviVaavi eli TouhoTaavi. Poika nimittäin veti Turun näyttelyssä kumpanakin päivänä päätyyn asti ollen Best In Show -nuori II-kategoriassa. Rehellisesti sanottuna en olisi uskonut, sillä arvelin Taavin antavan reippaasti ikätasoitusta, koska mittarissa on vasta 7,5 kuukautta.

Viikonlopun kaksi BIS-tulosta tarkoittavat sitä, että jatkossa Taavin nimen perään saa kirjoittaa lyhenteen JW. Kahdeksan näyttelyä, kuusi värin paras -tulosta, viisi nominointia ja viisi kertaa Best In Show! Aika käsittämätön saldo, kun ottaa huomioon, kuinka hienoja pentuja Suomessa II-kategoriassa tällä hetkellä on. Jo pelkästään IV-väriryhmästä löytyy useampi paneelipaikan arvoinen pentu.

On uskomatoman hienoa, että tässä kissalassa on jo nyt JW-kasvatti. Lätkälaulut-pentue oli kuitenkin vasta tämän kissalan toinen pentue. Siitä olen vielä tyytyväisempi, että moni metsäkissoja kasvattava tuomari on joko nominoinut tai paneelissa äänestänyt Taavia. Se tuo itselle uskoa siitä, että aika paljon on kasvatustyössä tehty oikein. Ei pelkästään ulkonäön suhteen, vaan myös luonteiden osalta. FI*Marjametsän-kissoja on seitsemän kappaletta, ja ainakin tähän saakka ne ovat olleet luonteeltaan erinomaisia.

Pikkupojat ensimmäisessä näytelmässä

(23.10.2017)

Kaksi uutta FI*Marjametsän -pentua teki reilu viikko sitten näyttelydebyyttinsä Hartolassa, kun Kendo Anthem ja Saravon Pekka osallistuivat ensimmäisiin näyttelyihinsä. Pojat luonnollisesti olivat vastakkain, mutta näyttelykokemuksen saaminen oli tuon reissun tärkein anti.

Hienosti pojat näyttelyssä olivat, varsinkin sunnuntaina oltiin jo lähes kuin konkareita. Hienot olivat myös arvostelut, jotka pojat kumpanakin päivänä saivat. Lauantaina pojat kisasivat EX1-tuloksesta keskenään. Sen vei lopulta Pekka, joka oli samalla värin paras pentu/nuori. Sunnuntaina paikalla oli kolmaskin poikapentu. Tällä kertaa oli Kendo Anthemin vuoro olla EX1 ja olipa pikkujätkä myös tuomarin paras.

Lätkälaulut-pentueesta on nyt näytillä ollut neljä pentua. Routasydän oli omana näyttelyviikonloppunaan kaksi kertaa EX2 tuplavoittoon jyränneen pennun jälkeen. Peksi siis oli Hartolassa värin paras ja Kendo tuomarin paras. Kun lisätään joukkoon kaksi BIS-titteliä saavuttanut Poika saunoo, niin pentueen näyttelytulokset ovat olleet erinomaisia. Jälleen kerran pitää olla ylpeä tämän kissalan jälkikasvusta.

Hartolassa näyttelyviikonloppu oli helppo, koska näyttely ja majapaikka olivat saman katon alla. Viikonloppu oli myös haikea, sillä sunnuntain paneelin jälkeen me lähdimme kohti pohjoista, mutta Kendo Anthem jatkoi matkaansa Porvooseen uuden omistajansa kanssa. Hyvin on poika uuteen kotiin ja ympäristöön sekä uusiin kissakavereihinsa sopeutunut.

Kuvassa Kendo ensimmäisellä ulkoilureissullaan uudessa kodissaan. Kuvan on ottanut Kendon uusi omistaja Sari Ahonen.

International Champion

(30.9.2017)

Terveisiä ulkomailta! Käytiin pari viikkoa sitten Luulajassa, kun sattui lähinäyttely sopivasti siihen kohtaan, jossa pari kissaamme tarvitsi ulkomaan sertinsä. Kuten eräs kokenut näyttelykonkari Luulajassa totesi, reissu on aina onnistunut, jos sertit tulevat. Ja tulivathan ne. Aura sai sertinsä lauantaina valmistuen International Championiksi. Sunnuntaina Aura oli luokassa 5, jossa päihitti kilpakumppaninsa ja sertin myös tuohon luokkaan. Sunnuntaina Aura oli lisäksi värin paras sekä tuomarin paras.

Maisa teki paluun mammaloman jälkeen. Eihän tuo Maisa vielä alkuunkaan ole entisessä loistossaan, mutta lauantaina serti kuitenkin tuli kilpailusta huolimatta. Se tarkoittaa sitä, että sertien perässä Maisan kanssa ei tarvitse enää Suomen rajojen ulkopuolelle lähteä. Maisa ei reissussa oikein viihtynyt. Arveli luultavasti pääsevänsä lomalle, ja pettymys olikin hotellihuoneessa suuri, kun muista bokseista ilmaantuivat oma poika Routasydän sekä ottotyttö Elite.

Eliten näyttelyviikonloppu meni tututulla kaavalla. Kehuja tuomareilta kyllä tuli vaikka kuinka paljon, mutta se EX1 puuttuu edelleen. Luulajan saldona olivat tulokset EX4 ja EX2. Routasydämen kohtalon tiesimme jo etukäteen, sillä paikalla oli eräs todella hieno suomalaispentu samassa väriryhmässä. Routasydän oli kumpanakin päivänä hyvä kakkonen WitSarin Keijon ollessa Best In Show-pentu niin lauantaina kuin sunnuntaina.

Penturintamaltakin on uutta kerrottavaa. Kendo Anthem on nyt varattu, mutta Saravon Pekalle pitäisi vielä hyvä koti löytää.

FI*Marjametsän Poika saunoo Best In Show!

(4.9.2017)

Nyt mentiin otsikon keksimisen kanssa siitä, missä aita on matalin. Viikon vanha otsikko saa mennä pikauusintana, sillä Taavin toinen näyttelytulos Ylöjärven tuplanäyttelystä oli samaa mallia viikon takaisen kanssa. Pirkanmaan Rotukissayhdistyksen sinisen näyttelyn paneeli päättyi siihen, kun Pojun omistaja sai käydä noutamassa paneelista hienon pikkupennun sekä läjän palkintoja.

Noin klo 16 tunnelmat meidän leirissämme olivat korkealla, mutta muutamaa tuntia aikaisemmin oli toisenlaiset fiilikset. Omista kissoista mukana olivat Aura ja Elite, ja niistäkin Aura oli lopulta näytillä vain toisessa näyttelyssä. Aura sai heti ensimmäisestä näyttelystä sertinsä 7-luokkaan, Eltsun tuloksena tällä kertaa olivat EX3 ja EX4. Meidän näyttelypäivä oli paketissa jo ennen puoltapäivää.

Eivätkä fiilikset olleet korkealla oman kasvatimme Pojun osaltakaan. Viikkoa aikaisemmin Vantaalla näyttelyn kaikilla tuomariäänillä voittaneessa Taavissa ei päivän ensimmäisen tuomarin mielestä ollut juuri mitään hyvää. Paikalla oli peräti kuusi IV-väriryhmän poikapentua ja tuomarin mielestä Taavi oli heistä selkeästi numero 6.

No, onneksi päivän toinen tuomari oli toista mieltä. Nyt Taavi valikoitui kuusikosta ykköseksi ja oli lopulta myös väriryhmän paras pentu+nuori. Kun Taavi oli myös tuomarin paras, alkoi aamun pettymys hiljalleen haihtua.

Sinisen näyttelyn paneelissa oli viisi tuomaria. Tykkäsin juontajan tavasta säilyttää jännitys mahdollisimman pitkään tuloksia julkistaessa. Kun neljän tuomarin ääni oli kerrottu, olivat ne kaikki menneet eri kissalle. Jäljellä oli Taavin nominoineen tuomarin ääni, ja tuossa vaiheessa ryhdyin toivomaan, että toivottavasti kyseinen tuomari ei ole mieltänsä muuttanut. Ja ei onneksi ollut. Kun viimeisen tuomarin äänen kuulutettiin menevän kissalle nro 119, oli Taavin vuoristoratamainen päivä huipentunut. Olisi mielenkiintoista tietää, onko yksikään kissa koskaan ollut saman päivän aikana EX6 ja BIS.

Oli kiva nähdä Taavi ensimmäistä kertaa meiltä lähtemisen jälkeen. Hieno poika, ja erityisen tyytyväinen olin kissan käytöksestä. Taavi jaksoi olla ihailtavan rentona koko päivän, vaikka päivä olikin varsin kiivastahtinen. Hanna-Kaisa Ruuskasen ottamassa kuvassa Taavi sekä Ylöjärven tuliaiset.

FI*Marjametsän Poika saunoo Best In Show!

(27.8.2017)

Pikkupojat ovat ennättäneet siihen ikään, että ikä riittää pääsemään näyttelyihin. Ensimmäisenä näyttelyuransa aloitti FI*Marjametsän Poika saunoo, ja melkoinen rysäys pojan ensivisiitti näyttelyihin oli.

Lauantaina Vantaalla "Taavi" sai ensin arvostelukseen EX1 ja valitsipa tuomari Taavin myös väriryhmän parhaaksi pennuksi. Hetkeä myöhemmin tienattuna oli jo ensimmäinen nominointi, mutta sekään ei pikkupojalle riittänyt. Paneelissa Taavi sai jokaisen tuomarin äänen ja oli siis ensimmäisessä näyttelyssään Best In Show. Sunnuntaina Taavi ei mennyt päätyyn asti, mutta erittäin hyvät arvostelut pentu sai sunnuntainakin. Silloin tuloksena oli EX1/3 sekä toistamiseen valinta väriryhmän parhaaksi pennuksi.

Kyllähän se on ollut tiedossa, että Lätkälaulut -pentueessa on erittäin lupaavia poikia. BIS kaikilla tuomariäänillä kuitenkin oli melkoinen yllätys. IV-väriryhmässä on tällä hetkellä valtava määrä hienoja pentuja, joten jo EX1 tai värin paras ovat kovia saavutuksia.

Kieltämättä fiilikset olivat lauantaina melkoisen korkealla, kun tieto Taavin voitosta kantautui Ylivieskaan. Kyseessä on vasta toinen pentueemme, ja jo nyt saavutuksena on BIS-tulos. Ilmeisesti jotakin on tehty oikein. Kasvateistamme vasta kolme on käynyt näyttelyissä ja jokainen on saavuttanut vähintään värin paras -tuloksen. Ensimmäisestä pentueesta FI*Marjametsän Ainomieli on järjestäen jäänyt kakkoseksi siskonsa FI*Marjametsän Auran jälkeen, mutta kertaalleen osat olivat toiset. Silloin Ainomieli oli samalla värin paras. Auralla VP- ja TP-tuloksia on tällä hetkellä neljä. Nyt siis Poika saunoo otti ja oli VP kumpanakin päivänä sekä lisäksi kaiken huipentumana Best In Show.

Penturintamalla ei ole tapahtunut mitään uutta eli Poika saunoon veljet FI*Marjametsän Kendo Anthem ja FI*Marjametsän Saravon Pekka etsivät edelleen omia rakastavia kotejaan.

Viereisessä kuvassa Poika saunoo eli Taavi poseeraa lauantaisen BIS-pokaalin kera. Kuvan on ottanut Taavin nykyinen omistaja Hanna-Kaisa Ruuskanen.

Pojat etsivät edelleen rakastavaa kotiaan

(18.8.2017)

Neljän kuukauden ikään tulleet poikapennut FI*Marjametsän Kendo Anthem (kuvassa) ja FI*Marjametsän Saravon Pekka etsivät edelleen pysyviä, rakastavia kotejaan. Hienoja poikia, jotka mielellään näkisimme myös näyttelyissä, mutta edelleenkin tärkeintä on löytää hyvä koti.

Mitä näyttelyihin tulee, niin viime viikonloppuna kävimme Härmässä, jossa POH-KIS järjesti oman näyttelynsä. Lauantaina Aura tienasi kolmannen CAC-sertinsä valmistuen samalla Championiksi, joten Aurasta tuli ensimmäinen tämän kissalan kasvatti, joka on saavuttanut näyttelyissä jonkin tittelin. Lauantain tuomari taisi Aurasta tykätä aika paljon, sillä Aura oli myöskin värin ja tuomarin paras. Paneelipaikka oli Auralle neljäs viiteen viimeisimpään näyttelyyn.

VI-väriryhmän pentuja on tällä hetkellä Suomessa aika paljon. Eliten kanssa samassa väriryhmässä oli Härmässäkin kaksi muutakin tyttöpentua. Hyvät arvioinnit Elite sai, mutta tuloksena oli kumpanakin päivänä EX2. Sunnuntaina ykköstilan nappasi Eliten Trabant-sisko.

Mukana oli myös Riku-Petteri, jolle viikonlopun näyttelyt olivat tämän vuoden osalta numerot 2 ja 3. Hienosti poika jälleen käyttäytyi ja sai näyttely-yleisöltä runsaasti kehuja boksin päällä maatessaan. Kehuja tuli myös tuomarilta, mutta paneeliin ei Rikulla asiaa ollut.

Kaksi pentua vielä vapaana

(8.8.2017)

On näköjään taas kuutisen viikkoa vierähtänyt viimeisimmästä päivityksestä. Lätkälaulut-pentueesta pari poikaa on jo muuttanut uusiin koteihinsa, mutta Kendo Anthem ja Saravon Pekka etsivät edelleenkin rakastavaa loppuelämän kotiaan. Hyvin reippaita poikia ovat molemmat, kuten koko viisikko.

Viereisessä kuvassa yläpuolella FI*Marjametsän Kendo Anthem ja alapuolella FI*Marjametsän Saravon Pekka. Pojista löytyy lisää kuvia pennut-sivulta, ja kuvat aukeavat pentujen nimiä klikkaamalla. Uusia kuvia on ripoteltu muuallekin, esimerkiksi Miisusta tuli otettua muutama uusi otos.

FI*WitSarin Elite eli Eltsu on asunut meidän kissalassamme nyt parin kuukauden ajan. Elite sopeutui joukkoon hämmentävän hyvin, siitä suurin kiitos menee Eliten siipiensä suojaan ottaneelle Maisalle. Viimeisen kuukauden aikana Elite on kasvanut jo isoksi kissaksi ja olemme erittäin tyytyväisiä kilpparitytön kehitykseen. Elitessä on paljon sellaisia ominaisuuksia, jollaisia norjalaisessa metsäkissassa pitää ollakin.

Ensimmäisessä näyttelyssäänkin Elite on jo käynyt, kun kotinäyttelymme järjestettiin Kempeleessä heinäkuun alussa. Näyttelyn saldona oli tulokset EX2 ja EX3. Ensimmäisen pentueemme Aura ja Ainomieli täyttivät juhannuksena vuoden ja jo sitä ennen kaksikko hyppäsi nuorista avoimeen luokkaan. Toistaiseksi näyttelyssä sertijahdissa on käynyt vain Aura, joka tienasi ensimmäiset CAC-sertinsä Kempeleessä. Lauantaina Aura oli samalla tuomarin paras lunastaen paneelipaikan. Kun pari viimeisintä nuorten luokan näyttelyä lasketaan mukaan, oli Aura paneelissa kolmessa peräkkäisessä näyttelyssä.

Pennut 10 viikkoa

(26.6.2017)

Lätkälaulut-pentue saavutti lauantaina kymmenen viikon iän. Viisikolla on edelleen kaikki hyvin: ruoka maistuu ja painot nousevat. Jonkin verran pentuja on käyty katsomassa, mutta tällä hetkellä vain parilla on varmuudella koti tiedossa. Pennut-sivulle lisätty tuoreet kuvat jokaisesta.

Elite on ollut meillä nyt neljän viikon ajan. "Eltsu" on sopeutunut oikein hyvin, mistä isot kiitokset menevät Maisalle, joka on ottanut Eliten yhdeksi pennuistaan. Voi sitä kehräyksen määrää, kun Elite pääsee muiden mukana maitobaariin. Alkuun Eliten piti vähän pelätä viittä pienempää pentua, mutta nyt Elitekään ei enää ihmettele, mitä nuo pienet piipertäjät ovat. Elite toimiikin hyvänä roolimallina pikkupojille. Mitä Elite edellä, sitä joku viisikosta perässä. Elitelle on nyt luotu oma sivu Kissat-sivun alle. Eliten omaa sivua täydennetään hiljalleen.

Elite tuli taloon

(9.6.2017)

Lätkälaulut -pentue tulee huomenna kahdeksan viikon ikään. Vauhti vain kiihtyy, kun viisikko temmeltää ympäri huushollia. Tänään pojat kävivät ensimmäisellä rokotuksella. Eläinlääkäri kehui oikein reippaiksi pojiksi ja kaikki sujui erittäin mallikkaasti.

Itse asiassa meillä on tällä hetkellä kuusi pentua, sillä WitSarin Elite muutti Marjametsän kissalaan viime viikon maanantaina. Meillä oli jo entuudestaan kaksi Roopen jälkeläistä, ja vieläpä molemmat tyttöjä, joten Eliteä ei ollut tarkoitus hankkia. Eikä varsinkaan ikinä pitänyt ottaa kissaa, jolla on laikkuja kasvoissaan. No, eihän sille mitään mahda, jos se on rakkautta ensi silmäyksellä puolin ja toisin.

Elite on sopeutunut joukkoon oikein hyvin. Kuten ennakoimmekin, ensimmäisenä Elite ystävystyi Auran ja Ainon kanssa. Maisa oli hetken ihmeissään uudesta tulokkaasta, mutta nyt maitobaarissa näyttää vierailevan kuusi eri pentua. Eniten Elite ja viisi vilkasta viikaria ovat herättäneet hämmästystä Miisussa, mutta hiljalleen Miisukin alkaa taipumaan talon pienimpiin.

Kotisivujen päivittämisen osalta on ollut hieman hiljaisempi jakso, mutta nyt oli taas aikaa ja inspiraatiota. Pennut -sivulle lisätty 7- ja 8-viikkoiskuvat pojista. Pitää ensi viikolla jonakin iltana luoda Elitelle omat sivut.

Pennut 5 viikkoa

(24.5.2017)

Meidän poikaviisikko on ennättänyt jo viiden viikon ikään. Jauheliha, kermaviili ja pentujen märkäruokamössö ovat tehneet kauppansa jo parin viikon ajan. Kun ruoka maistuu, ovat painot nousseet mukavasti. Pennuista ensimmäinen rikkoi 800 gramman rajan jokunen päivä sitten. Painot ovat nousseet varsin tasaisesti, sillä painavimman ja kevyimmän välillä eroa on noin 40 grammaa.

On se käsittämätöntä, kuinka nopeasti pienet pennut oppivat uusia asioita. Kiinteän ruoan päälle viisikko ymmärsi heti, ja myös asiointi vessassa sujuu hienosti. Onneksi näin, sillä onhan se meille ihmisille huomattavasti helpompaa, kun pennut ymmärsivät vessan merkityksen lähes kertalaakista.

Siitä pitää olla tyytyväinen, että koko viisikko on hyvin sosiaalista porukkaa. Muutamia vieraita on jo käynyt pentuja katsomassa, eivätkä nassikat ole olleet vieraista ihmisistä tai vieraista käsistä moksiskaan.

Viisikon touhuja seuratessa saisi helposti kulumaan koko päivän. Pallot, hiiret ja huiskat ovat ahkerassa käytössä, kun pennut innostuvat. Toki välillä pitää ottaa pieni painimatsi velipojan kanssa, mutta sehän tietää vain jäsenten vahvistumista.

Hoitajia pennuilla on riittänyt, sillä 11 kuukauden ikäiset Aura ja Aino ovat olleet helpottamassa Maisa-äidin taakkaa. Hienosti näyttävät Aura ja Aino tietävän, mitä emon tehtäviin kuuluu, vaikkei kaksikolla vielä omia jälkeläisiä olekaan.

Viereisessä kuvassa ensimmäisenä syntynyt pentu eli FI*Marjametsän Poika saunoo 5 viikon ikäisenä.

Pennut 2 viikkoa

(30.4.2017)

Poikaviisikko saavutti eilen kahden viikon iän. Pentulaatikossa on pääsääntöisesti hiljaista, mitä nyt aina välillä tapellaan samasta nisästä. Maitoa jokainen on ilmeisen hyvin saanut, sillä viisikosta jokainen painaa jo yli 300 grammaa.

Sivujen uusimisen piti olla nopea homma, mutta inspiraatio loppui kesken. Nyt urakka on saatu valmiiksi, kun tyttöjenkin kuvasivut on julkaistu. Päivityksiä on myös näyttelyt-sivuilla, kun Kokkolan ja Jyväskylän näyttelyiden tulokset on listattu.

Pennut -sivulla on tuoreet kuvat pojista. Kuvat aukeavat pennun nimeä klikkaamalla. Viereisessä kuvassa poseeraa FI*Marjametsän Saravon Pekka.

Pääsiäispentuja

(22.4.2017)

Juhlapyhiin näyttävät osuvat synnytykset tässä kissalassa. Ensimmäinen pentueemme syntyi juhannuslauantaina, toinen pääsiäislauantaina.

Jos ei mennyt ensimmäisellä kerralla kaikki putkeen, niin ongelmia oli myös tällä kertaa. Onneksi tuli varauduttua etukäteen ja pyydettyä Roopen ja Rikun kasvattaja kissakätilöksi. Ilman Karitaa olisimme varmasti ollut vaikeuksissa. Ensimmäinen pentu syntyi aamuyöllä ilman ongelmia, mutta seuraavaa saimme odotella lähes kolme tuntia. Viimein Maisa synnytti pienen kilpparitytön, mutta valitettavasti pennussa ei ollut minkäänlaisia elonmerkkejä eikä elvytys tuottanut tulosta.

Tuon jälkeen synnytys eteni ripeästi ja pian maailmaan oli putkahtanut jo viisi poikapentua. Luulimme synnytyksen jo päättyneen, mutta pari tuntia myöhemmin Maisa synnytti vielä kuudennen pojan. Tällä hetkellä pentuja on viisi, sillä viidennestä pojasta jouduimme luopumaan kolmen vuorokauden ikäisenä.

Viisikon painot ovat nousseet hienosti ja jokainen painaa yli 200 grammaa. Myös Maisa-äidin pahin väsymys näyttää talttuneen ja Maisa hoitaa pienokaisiaan reippaana ja levollisena.

Melkoinen vauhtikahdeksikko

(7.4.2017)

Vielä yksi päivitys tälle päivälle. Nimittäin terveisiä Kokkolasta!

Kävimme ihastelemassa WitSarin kissalassa olevia pentuja. Melkoinen vilinä pentuhuoneessa kävi, kun 13 vauhtiveikkoa laittoi rallin päälle. WitSarin kissalassa syntyi muutaman päivän välein kaksi pentuetta. Ensimmäisenä syntyi Lujaa Laatua -pentue, jonka isä on meidän Roope eli FoxyPaw's Red Rover. Roope ei todellakaan tehnyt turhaa riiausreissua, sillä Roope ja Lotus (Tähtitassun Sweet Adeline) saivat peräti kahdeksan pentua.

Nyt pennut ovat ennättäneet jo seitsemän viikon ikään, joten vauhtia on vaikka muille jakaa. Ei ihme, että Lotus-äiti meinasi välillä olla helisemässä pikkukissojen kanssa. Varsinkin siinä vaiheessa, kun viisi serkkupentua tuli vierailulle samaan huoneeseen.

Rohkeita ja sosiaalisia vaikutti olevan koko porukka. Ei näyttänyt haittaavan mitään, vaikka täysin ventovieraat ilmestyivät leikittämään, puhuttamaan, nostelemaan ja pyörittelemään. Eipä nuo pitkään käsissä viihtyneet, vaan huiskat tuntuivat olevan pentujen mielestä paljon mielenkiintoisempia. Niille piti antaa kyytiä siihen malliin, että pari huiskaa tuli serkusten leikkien aikana tiensä päähän.

Kuten kuvasta näkyy, ovat 7-viikkoiset kasvaneet hienoa kyytiä. Tällä kertaa maitobaarin antimet kiinnostivat kaikkia muita paitsi Eliteä, joka oli jo väsähtänyt raskaan leikkirupeaman jäljiltä.

Jyväskylän reissu

(7.4.2017)

Pari viikkoa sitten kävimme päiväseltään Jyväskylän näyttelyssä. Luultavasti koko näyttely olisi jäänyt välistä, ellei Kissaliiton viime vuoden parhaita kissoja olisi palkittu Jyväskylässä lauantaina. Maisa sijoittui II-kategorian naaraissa hienosti kakkoseksi, joten pitihän sitä käydä palkinto pokkaamassa, vaikka Maisa ei päässytkään reissuun mukaan.

Aura kilpaili viimeistä kertaa nuorten luokassa. Tuloksena oli EX1:n lisäksi VP ja vielä TP.

Riku teki paluun näyttelyrintamalle lähes vuoden tauon jälkeen. Näytti siltä, kuin Riku ei olisi koskaan pois ollutkaan, sen verran tyylikkäästi herra esiintyi.

Riku ei hirveästi viihdy häkissään, vaan kantoboksin päällä näyttää olevan paljon mukavampaa, koska siinä voi oikaista kinttunsa kunnolla. Päivän mittaan Riku keräsi melkoisen määrän katseita ja aika moneen kameraankin linssilude taisi tallentua. On ilo olla näyttelyssä Rikun kanssa. Kissa ei näytä stressaavan oikein mistään. Näyttää jopa siltä, että Riku tykkää olla huomion keskipisteenä.

Turkissa Riku ei ole, joten kunniamainintaa kummoisempaa en reissulta odottanut. Eikä muuta tullutkaan, sillä värin paras -titteliä varten ei ollut riittävästi kissoja paikalla. TP-valinnassa Riku sai kovasti kehuja ollen hyvä kakkonen monta, monta näyttelyä voittaneen siperiankissan jälkeen.

Taisi tuomari Diana di Natale jonkin verran Rikusta tykätä, sillä kissan piti käydä tuomarin luona vielä yksi ylimääräinen reissu. Viimeinen reissu oli kuvauskeikka ja yksi otoksista on tuossa vieressä. Kuvan otti Nina Määttä ja ymmärtääkseni joku Ninan ottamista kuvista päätyy aikanaan Italian Kissa-lehteen, johon Diana on kirjoittamassa artikkelia Suomen norjalaisista metsäkissoista. Enpä hoksannut tuomarille sanoa, että haluaisin nähdä kyseisen lehden. Eihän sitä tiedä, vaikka artikkeli jotakin kautta vielä päätyy käsiini.

Näyttelykuulumisia

(7.4.2017)

Näköjään piti mennä huhtikuun puolelle ennen vuoden ensimmäistä päivitystä.

Aloitetaan näyttelymaailmasta. Vuoden ensimmäinen näyttely oli tammikuun puolivälissä Kemissä, jossa oma yhdistyksemme POROK järjesti näyttelyn parinkymmenen vuoden tauon jälkeen. Aura ja Ainomieli kisasivat totutusti toisiaan vastaan. Aura oli kummankin tuomarin mielestä parempi, joten Aura oli EX1 ja Aino EX2. Paneelipaikkoja Auralle ei tullut, mutta sunnuntaina Aura valittiin värinsä parhaaksi.

Mukana oli myös Maisa. Sertit Maisa sai kumpanakin päivänä, samoin molemmat tuomarit rankkasivat Maisan värin parhaaksi. Lauantaina tuomarin paras -valinnassa saldona oli niukka kakkostila. Sunnuntaina Maisa oli tuomarin paras. Näyttelyviikonloppu huipentui paneeliin, jossa Maisa oli Best In Show kaikilla tuomariäänillä.

Viikkoa myöhemmin karavaani suuntasi samalla kokoonpanolla Lahteen. Jälkikäteen helppo sanoa, mutta tuon reissun olisi voinut jättää tekemättä. Sattui kohdalle kaksi niin huonoa tuomaria/tuomarikokemusta, että toivottavasti meidän kissat ei joudu kyseisille tuomareille enää koskaan. Jännä homma, miten silkkinen turkki voi yön aikana muuttua täydellisen karheaksi metsäkissaturkiksi?

Toki osallistuimme myös vuoden lähimpään eli Kokkolan näyttelyyn. Meille on harvinaista luksusta, että näyttely on niin lähellä, että voi välillä käydä nukkumassa omassa sängyssä kunnon unet.

Kokkolassa näytillä oli vain Aura. En muista ikinä ennen olleeni näyttelyssä, jossa VI-väriryhmässä on ollut vain yksi metsäkissa. Asia nousi puheeksi myös toisena päivänä tuomarin kanssa, joka hämmästeli samaa asiaa. VP-tuloksia ei siis tällä kertaa ollut jaossa, mutta sunnuntaina Aura tienasi ensimmäisen paneelipaikkansa. Siellä kävi kuten Suomelle Euroviisuissa eli 0 pistettä. Samapa tuo, mukavinta oli nähdä Auran käyttäytyvän hienosti assarin hyppysissä. Ohessa olevan kuvan Aurasta on ottanut Nina Määttä.

Urakalla uusia titteleitä

(8.12.2016)

Käytiin viime viikonloppuna Kuopiossa näyttelyssä. Ennen reissua Maisan GIC-titteli oli kahden sertin päässä ja noita puuttuvia sertejä lähdimme Kuopiosta hakemaan. Sertinsä Maisa sai kumpanakin päivänä. Ja tulipa niiden lisäksi myös melkoinen jättipotti, sillä Maisa oli II-kategorian paras aikuinen naaras kumpanakin päivänä.

Täytyy myöntää, että lauantaina paneelissa jännitti pitkästä aikaa. Maisa sai siperiankissan tapaan kaksi ääntä, joten BIS-kissan selvittämiseen tarvittiin ylimääräistä tuomaria. Kyseinen tuomari valitsi Maisan voittajaksi, joten aikuisuran toisen KP-voittonsa Maisa tienasi "jatkoajalla".

Valinnan tehnyt tuomari oli Maisan tuomarina sunnuntaina, eikä mielipide ollut yön aikana muuttunut. Maisa meni paneeliin ja sai siellä lopulta kaikkien viiden tuomarin äänet. Maisa on tämän kissalan kolmas Best In Show -tittelin saavuttanut kissa, mutta kertaakaan aikaisemmin voittoa ei ole tullut kaikilla tuomariäänillä.

Tupla-BIS oli myös täysin uusi juttu meille. Niitä viikonloppuja meillä on ollut paljonkin, jolloin joku kissoistamme on voittanut lauantaina. Sunnuntaina tahti on ollut toinen ja lauantain BIS-kissa on vain saanut haaveilla paneelipaikasta. Niinkin on käynyt, että lauantaina voittanut kissa on saanut sunnuntaina arvostelukseen EX2.

Eikä siinä vielä kaikki. Grand International Champion -tittelin ja kahden Best In Show:n lisäksi Maisa oli kumpanakin päivänä värin paras. Se tarkoittaa sitä, että Maisan nimen perään lisätään nyt kirjainyhdistelmä DVM. Oli kyllä sellainen viikonloppu, ettei toista vastaavaa taida tulla.

Tämän kissalan ensimmäiset omat kasvatit Aura ja Aino tekivät näyttelydebyyttinsä. Tiivistelmänä voisi todeta, että molemmat tuomarit pitivät viiden kuukauden ikäisiä tyttöjä hyvin lupaavina. Lauantaina Aura voitti siskonsa ja oli myös värin paras. Sunnuntaina osat vaihtuivat, sillä tuomari tykkäsi enemmän Ainosta, joka myöskin oli lopulta värin paras.

Reissu varmasti jää mieleen menestyksen osalta, mutta myös muilta tapahtumiltaan. Perjantain ajomatkan aikana tuli nähtyä hirvenpersus niin läheltä, etten tuon lähempää halua sitä ikinä nähdä. Sunnuntain paluumatkalla puolestaan pyrytti siihen malliin, ettei välillä meinannut eteensä nähdä.

Yhdeksän viikkoa

(30.8.2016)

Nettisivujen päivittäminen on jäänyt vähän retuperälle, kun on pitänyt seurata pentujen menoa. Nyt tytöillä on mittarissa jo yhdeksän viikkoa ja kaikki on mennyt edelleenkin hyvin. Ensimmäinen rokotus on takana. Ainomielen maha ei rokotuksesta näköjään tykännyt, mutta nyt kaikki on taas hyvin. Ruokapuolesta sen verran, että tämän talon aikaisemmista kissoista yksikään ei juuri ole kalasta perustanut. Pikkulika näyttävät olevan toista maata, sillä kala (varsinkin tonnikala) näyttää olevan kaikkein suurin herkku. Merkilläkin tietysti näyttää olevan väliä, sillä Auran mielestä paras ruoka ei tietenkään kelpaa Ainomielelle. Ruokahetki onkin kieltämättä hieman hupaisa näky, kun jokaisella neljästä on lautasella eri tavaraa. Painot ovat jatkaneet tasaista nousua ja kilon rajapyykin kumpikin pentu on rikkonut jo komeasti. Molemmat ovat todella leikkisiä ja eloisia kapistuksia.

Viisi viikkoa

(30.7.2016)

Taas on viikko vierähtänyt ja pikkutytöt ovat tulleet viiden viikon ikään. Kuten ennakoimme, tällä viikolla vauhtia on riittänyt, kun Aura ja Ainomieli ovat päässeet vauhtiin. Välillä painitaan siskon kanssa, välillä koitetaan antaa äidille kyytiä. Ja onpa oman osansa uhkeilusta saanut myös Maisa.
Mielestämme teimme pentuhuoneen ovelle riittävän korkean portin, mutta näköjään olimme väärässä. Aura tuli siitä yli ensimmäisen kerran toissapäivänä ja nyt temppu onnistuu jo melkoisen vaivattomasti. Ainomieli on toistaiseksi pysynyt pentuhuoneen puolella, mutta ei varmaan mene kuin päivä tai kaksi, niin Ainomielikin tulee portin yli ja lähtee ihmettelemään pentuhuoneen ulkopuolista maailmaa.

Painot ovat edelleen nousseet hyvin ja nyt kumpikin painaa
yli 600 grammaa. Itse asiassa tänään Ainomieli oli ensimmäistä kertaa siskoaan painavampi. Punnitseminen vaan on käynyt hieman haastavammaksi,kun tytöt eivät meinaa pysyä hetkeäkään paikallaan.
Muutama tuore kuva kummastakin "pennut"-sivulla. Yläpuolella olevassa kuvassa Ainomieli.

Neljä viikkoa mittarissa

(23.7.2016)

Pikkutytöt tulivat tänään neljän viikon ikään. Kaikki on mennyt hyvin, ruoka on maistunut ja painot ovat nousseet tasaisesti. Tällä hetkellä kumpikin pentu on jo rikkonut 500 gramman rajapyykin. Viimeisten päivien aikana pennut ovat maistaneet kiinteää ruokaa. Eihän tuo kovin suurta herkkua näytä olevan, vaan pääsääntöisesti mennään edelleen maitobaarin antimilla.
Yöt kaksikko viettää äidin hoivissa pentulaatikossa, mutta päivisin Aura ja Ainomieli touhuavat ympäri pentuhuonetta. Välillä viipotetaan niin mahdotonta vauhtia paikasta toiseen, välillä hieman levätään ja kerätään lisää voimia seuraavaa spurttia varten.Hieman jo kauhulla odottaa seuraavia viikkoja, kun vauhti tulee kiihtymään entisestään. Luultavasti luvassa on monta hauskaa hetkeä, kun pennut opettelevat uusia temppuja.

Juhannuspentuja

(9.7.2016)

Tämän kissalan ensimmäiset pennut syntyivät myöhään juhannuspäivän iltana. Emon mahan koosta pystyi hyvin ennakoimaan, ettei luvassa ole suuri pentue. Miisun maha kätki sisäänsä kaksi pientä aarretta, kaksi tyttöpentua. Ensimmäinen on nimeltään FI*Marjametsän Aura ja jälkimmänen FI*Marjametsän Ainomieli. Nimet ovat peräisin CMX-yhtyeeltä.

Nyt junioreilla on ikää kaksi viikkoa. Kaikki on mennyt hyvin ja pentulaatikosta on lähinnä kuulunut vain tyytyväistä tuhinaa. Maitobaarissa on vierailtu ahkeraan ja kumpikin painaa jo yli 300 grammaa. Painot ovat nousseet tasaisesti noin 15 grammaa päivässä. Hyvin on mennyt myös Miisu-äidillä, joka on ollut oikein huolehtivainen. Ensimmäinen viikko meni tiiviisti pentulaatikossa, mutta nyt Miisukin jo malttaa lähteä hetkeksi jaloittelemaan.

Kaksikosta on lisää kuvia "pennut"-sivuilla. Siellä myös kuvat vanhemmista sekä linkki sukutauluun. Kuvat saa auki pennun nimeä klikkaamalla. Kuvassa vasemmalla Aura ja oikealla Ainomieli

Maisa Best In Show

(23.6.2016)

Terveisiä Leppävirralta, jossa ISROK järjesti näyttelynsä. Oli harvinaisen helppo näyttelyviikonloppu, koska näyttelyhalli sijaitsi hotellin yhteydessä. Tahtoo näyttelyreissuilla olla harvinaista herkkua, että saa nauttia aamupalan kaikessa rauhassa. Yleensä kun on aina hirveä kiire näyttelypaikalle jonottamaan ja odottamaan.Erilaisten päällekkäisyyksien takia matkassa oli vain yksi kissa, Maisa. Hieman mietitytti etukäteen, sillä tuomarijako heitti Maisalle tuomarit, joista ei ollut ennakkoon mitään käsitystä. Nyt on, eikä heitä parane mennä moittimaan.Lauantaina oli coonien breed bis. Muita kakkoskategorialaisia oli nippa nappa sen verran, että coonien breed bis saatiin toteutumaan. Aikuisten naaraiden osalta II-kategorian paneelista tuli norjalaisten metsäkissojen välinen koitos.Paneelia oli hienoa seurata vierestä, sillä Maisa oli Annukka-assarin hyppysissä todella hienosti. Näköjään myös tuomarit tämän huomasivat. Kun tuomareista kaksi antoi äänensä maisalle, riitti se Best In Show-titteliin. Sunnuntaina paneelipaikka jäi haaveeksi, mutta ei se huonosti mennyt sekään päivä. Sertin lisäksi saldona oli valinta värin parhaaksi. Hieno saavutus, sillä IV-väriryhmässä oli monta hienoa pentua.Yllä olevan kuvan on ottanut Tessa. Hyvää juhannusta!

Riku-Petteri yllätti taas

(29.4.2016)

Maisan (SE*For Keeps We Belong) reilun puolen vuoden mittainen näyttelytauko päättyi Scandinavian Winneriin. Maisa on ollut syyskuusta asti sertijumissa, nyt lähdimme viimein hakemaan ulkomaan sertiä 7.-luokkaan.SW-show ei ehkä ole se helpoin paikka sertin hakemiseen. Yllätys olikin aamulla suuri, kun kävi ilmi, että Maisa on luokkansa ainut naaras. Tähän saakka kilpailua on riittänyt enemmän ja vähemmän jokaisessa näyttelyssä. Parhaimmillaan tai pahimmillaan paikalla on ollut kuusi saman väriryhmän naarasta. Ennen Helsingin reissua tuli mietittyä, kuinkahan monta tällä kertaa kilpailee samasta sertistä, mutta lopulta huoli oli turha.Aamun positiivisiin uutisiin lukeutui myös tuomarijako, sillä Maisa pääsi arvosteltavaksi metsäkissoja kasvattavalle tuomarille. Kehuja tuli paljon, mutta erityisen otettu tuomari oli Maisan turkista, varsinkin sen laadusta. Kaivattu serti tuli, ja lopulta Maisa pääsi IV-väriryhmän naaraista TP-valintaan. Tuomarin parhaaksi valikoitui toinen Suomessa asuva metsäkissanaaras, joka lopulta saavutti Scandinavian Winner-tittelin.Meillä on viime aikoina ollut hieman huonoa tuuria tuomarijakojen kanssa, mutta SW-näyttelyssä tuuri vihdoin kääntyi. Riku nimittäin oli arvottu tuomarille, joka on aina tykännyt Rikusta todella paljon. Riku oli mukana siksi, koska Rikun kanssa on mukava käydä näyttelyissä. Ajattelin, että kunniamaininnan lisäksi Riku voisi ehdä valikoitua värin parhaaksi. Väärässä olin. VP:n vei nuori ruskea metsäkissapentu.Kun tuomarin parhaan valinnat lähestyivät, totesin ääneen, että kannattaako tuota nukkuvaa kissaa herättää. Muut olivat sitä mieltä, että paikalle kannattaa mennä, joten Rikun päiväunet loppuivat ennen aikojaan. Kannatti mennä, sillä lopulta tuomari valitsi Rikun parhaaksi aikuiseksi uroksekseen ja näin ollen Rikun näyttelyviikonloppu jatkui sunnuntaina paneelissa.II-kategoriassa paneeliin pääsi viisi leikkaamaton urosta, joista kaksi oli Suomesta, kaksi Ruotsista ja yksi Sveitsistä. SW-titteli meni Sveitsistä Suomeen saakka tulleelle siperiankissalle, joten turhaan eivät sveitsiläiset pitkää reissua pohjoiseen tehneet. Riku ei paneelissa ääniä saanut, mutta eipä tuo haittaa. Paneelipaikka SW:ssä on kuitenkin sellainen suoritus, josta on syytä olla ylpeä.

Syysterveiset

(7.11.2015)

Edellisestä päivityksestä on näköjään taas vierähtänyt pitkä tovi.Aloitetaan näyttelyrintamalta. Kävimme syyskuun loppupuolella päiväseltään Lapualla POH-KIS:n näyttelyssä. Maisa tienasi toisen sertinsä 7.-luokkaan ja oli lisäksi vielä värin ja tuomarin paras. Paneelissa Maisa esitti itsensä todella hienosti ja sai kaksi ääntä. Best In Show -tittelin tienasi neljä ääntä saanut pyhä birma.Miisukin oli näytillä pitkästä aikaa. Kovasti tuli tuomarilta kehuja siihen saakka, kunnes tuomari otti lähempään tarkasteluun hännän. Onnettomuudesta johtunut karvaton kohta hännässä johti siihen, että Miisun tulokseksi tuli varsin tuttu EX2.Muuten täällä on vietetty normaalia arkea. Välillä nukutaan, välillä leikitään ja välillä syödään. Raittiista ilmastakin on nautittu päivittäin. Varsinkin Maisa viihtyy ulkona satoi tai paistoi.Viereisessä kuvassa FI*FoxyPaw's Red Rover "Roope", joka on taas kasvattanut itselleen kunnon talviturkin.

Champion ja eläinlääkärireissu

(1.8.2015)

On se jännä asia tuo kesäloma. Kun on lomalla, luulisi olevan ylimääräistä aikaa vähän sinne ja tänne. Mutta ei. Tarkoituksena oli kertoilla kuulumisia hieman tiheämpään, mutta eihän sitä lomalla ehtinyt. Kirjoitellaan nyt pidempää tarinaa, sillä monenlaista on taas ennättänyt tapahtua.
Heinäkuun alussa vuorossa oli kotinäyttely eli Pohjoisen Rotukissayhdistyksen näyttely. Pojat jäivät kotiin, Kempeleeseen lähdimme vain tyttöjen kanssa, ja tytöistäkin Miisu oli mukana pelkkänä seuralaisena. Maisa kilpaili lauantaina luokassa 9 ja sai kolmannen CAC-sertinsä. Se tiesi Championin titteliä ja siirtymistä luokkaan 7. Nyt seiskaluokkaankin on tienattuna yksi serti, eikä sertin saaminen näyttänyt tekevän edes tiukkaa. Hollantilaistuomarin käsiala ei ole sieltä selkeimmästä päästä, mutta arvostelusetelistä erottaa joitakin sanoja sieltä täältä. Kirjainyhdistelmä EX ainakin näyttää olevan lähes jokaisella rivillä.
Pari viikkoa myöhemmin edessä oli uusi reissu lähes samoille seuduille. Tällä kertaa kuitenkin jatkoimme Kempeleen ohi ja suuntasimme Oulun Animagiin. Melkoisen kallis paukku, mutta nyt on HCM-ultraukset tehty ja verinäytteet otettu.
Eihän se meidän reissu ihan nappiin mennyt. Ajattelimme etukäteen, että nostetaan kissat pöydälle siinä järjestyksessä, missä arvelemme sen olevan haasteellisimpaa. Helppona tapauksena tunnettu Riku siis sai odottaa vuoroaan tappiin asti. Joo-o, kolmen ensimmäisen osalta ultraus ja verikokeen ottaminen meni suht hyvin, mutta Riku ei alkanut kertakaikkiaan millekään. Ultraus saatiin sentään tehtyä, mutta verinäytteiden ottaminen siirtyi toiseen kertaan. Olen ennenkin muistuttanut, että tässä kissalassa kissat ovat perheenjäseniä ja täällä mennään kissojen ehdoilla. Väkipakolla verinäytettä ei siis ryhdytty ottamaan. Otamme sen joskus myöhemmin, ei tässä niin jäniksen selässä olla.
Eläinlääkärissä tuli pitkästä aikaa punnittua koko porukka. Maisalle vaaka näytti 4,5 kg ja Miisulle 4,8 kg. Riku on tehnyt rikut eli pudottanut turkin mukana myös painoa, nyt vaaka näytti 6,3 kg. No entäs Roope? Arvelin, että Roopen paino voisi olla siinä kahdeksan kilon nurkilla, mutta alakanttiin arvio meni. Pari viikkoa sitten 5-vuotissynttäreitään viettänyt Roope latasi puntariin lukemat 8,45 kiloa.

Punnitustuloksia

(24.6.2015)

Syy sivujen päivittämättömyyteen johtuu siitä, ettei ole oikein ollut mitään päivitettävää. Näyttelyissä ei ole hetkeen käyty eikä ulkona ole jaksanut ottaa uusia kuviakaan, koska lähes jokaisena päivänä on satanut. Eikä nelikosta kuvauskunnossa ole kuin yksi, loput kolme ovat enemmän tai vähemmän lyhyessä turkissa. Kaikki on hyvin jokaisella neljällä kissalla, siinä tärkein pähkinänkuoressa.
Suurimmat uutiset taitavatkin olla siinä, että tytöt kävivät tänään puntarilla. Miisu painoi 4,7 ja Maisa 4,5 kiloa. Ja ikää tytöillä on siis vuosi ja lähes kaksi kuukautta. Pojat eivät ole puntarilla vierailleet, mutta käsituntumalla arveltuna paino ei ole muuttunut suuntaan tai toiseen.

Kun sitä kaikkein vähiten odottaa

(27.3.2015)

Käytiin viikonloppuna Pohjanmaan Kissayhdistyksen näyttelyssä Kokkolassa. Mikäs siinä oli matkatessa, kun kilometrejä kertyi vain murto-osa moneen muuhun näyttelymatkaan verrattuna.
Enpä osannut sunnuntaina iltapäivällä aavistaa, että Kokkolasta takaisin Ylivieskaan matkustaa yksi kappale Best In Show -kissoja. Näin kuitenkin oli, sillä Riku voitti kategoriansa pitkän pitkän tauon jälkeen. Edellinen BIS-titteli oli Kuopion näyttelystä joulukuulta 2013. Sen jälkeen Riku on ollut paneelissa monta kertaa ja ääniäkin on tullut useampaan otteeseen. Tietysti toivoin, että Riku viimeinkin saisi hieman enemmän ääniä ja kirkastaisi monet kakkostilansa kategoriavoitoksi.
Mieli kuitenkin muuttui, kun näin muut paneeliin päässeet urokset. Ensimmäinen ajatus oli, että jahans, Riku ehkä saa taas yhden äänen ja on hyvä kakkonen. Äänet kuitenkin jakautuivat sen verran hyvin, että Rikun saamat kaksi ääntä riittivät Best In Show-titteliin. Monen kakkostilan jälkeen voitto tuntuu tietysti makealta! Varsinkin, kun olin aivan varma, että voitto menee eräälle toiselle urokselle.
Tytöillä on pyörähtänyt mittariin kymmenen kuukautta, joten edessä oli siirtyminen aikuisten sarjaan ja avoimeen luokkaan. Miisu jäi tällä kertaa kotiin ja sertijahdissa olimme Maisan kanssa. Maisa sai erittäin hyvät arvostelut kumpanakin päivänä, mutta sertisaldo näyttää edelleen nollaa. Eipä se kuitenkaan liiemmin jäänyt harmittamaan, koska sertit menivät hyvin tutulle kissalle. Maisan arvostelu lauantain osalta on oikeastaan ihan hauska. Arvostelusetelissä on 15 kertaa kirjainlyhenne EX. Ainoa kauneusvirhe on se, että ihan viimeisellä rivillä se on muodossa EX2.

Uusi kategoriavoittaja!

(18.2.2015)

Näyttelymaailman hienouksiin ja kirouksiin kuuluu se, ettei ikinä tiedä, mitä näyttelypäivä tuo tullessaan. Tämän saimme jälleen kokea menneenä viikonloppuna Jyväskylän näyttelyssä. Ei kai se salaisuus ole, että matkaan lähdimme menestys mielessä, eikä se onneksi pelkäksi haaveeksi jäänyt. Lauantai sai hienon päätöksen, kun Maisa valikoitui II-kategorian parhaaksi nuoreksi. KP-titteli tuli melkoisena yllätyksenä, sillä enemmän odotin menestystä Rikulta. Riku oli lauantaina jälleen paneelissa ja sai tälläkin kertaa ääniä, mutta ei riittävästi voittoon saakka.

Maisa puolestaan sai riittävästi ääniä, voittoon viiden tuomarin paneelissa riitti tällä kertaa kaksi ääntä. Kun seurasin tuomareita paneelissa, kävi muutama tutkimassa Maisaa pariin otteeseen. Olin siis melko varma, että ainakin joku Maisaa äänestää. Jännitys alkoi tihentymään siinä vaiheessa, kun kuuluttaja kertoi neljän kissan saaneen ääniä. Arvelin Maisan olevan tuossa porukassa ja jännitys vain tiivistyi, kun Maisan numeroa ei sanottu kahden ensimmäisen kissan joukossa. Kun kuuluttaja kertoi viimeisen yhden äänen saaneen kissan numeron, eikä se ollut Maisan numero, olin aivan varma Maisan voitosta. Olihan se hieno tunne, kun lopulta kuulutettiin, että voittaja kahdella äänellä on For Keeps We Belong. Maisa oli paneelissa myös sunnuntaina. Tällä kertaa saldona oli yksi ääni ja jaettu kakkostila.

Jyväskylän näyttelyssä oli liuta minulle aivan outoja tuomareita. Osa uusista tuttavuuksista paljastui oikein hyviksi tuomareiksi, osa oli suoraan sanottuna outoja. Vieläkin tympii sunnuntai Rikun osalta. Tuomari ja hänen tuomarioppilaansa muodostivat sellaisen kaksikon, että toivottavasti yksikään kissoistani ei enää ikinä joudu heidän tuomaroitavakseen. Toisen mielestä Riku on liian pitkä, toisen mielestä profiili on lähes suora. Kehtasi toinen vielä sanoa, että noin paksun niskan takia pään etuosa näyttää pieneltä. Siis ihan oikeasti. Kyseessä on aikuinen kolli, joten eiköhän sillä pidäkin olla kunnon kollin niska.

Kaiken huippu oli kuitenkin se, että Rikun näyttelykunto sai moitteita. Häntä ei kuulemma ollut tarpeeksi hyvin laitettu. Tuomari antoi ohjeet, että häntään pitää joka toisena päivänä laittaa perunajauhoja, niin se pysyy hienona. Jep, jep. On varmasti hienon näköinen häntä ja koko kissa, kun ruskeaan kissaan laittaa valkoista perunajauhoa. Ja tuollaisesta arvioinnista piti vielä maksaa pitkä penni. Eikä Riku ollut ainut haukkuja saanut metsäkissa. Mitä muita metsäkissojen omistajia jututin, niin ihan yhtä huonoiksi kaikki muutkin oli haukuttu. Sen tiedän, että järjestäjät saivat kyseisestä tuomarista useamman negatiivisen palautteen. Jospa palaute muistettaisiin siinä vaiheessa, kun seuraavan kerran kutsutaan tuomareita näyttelyyn

Kuvassa Maisa ja kuvan on ottanut Anne Kiviranta.

Uusi näyttelyvuosi avattu

(30.1.2015)

Vuosi 2015 starttasi näyttelyiden osalta Lahdesta. Ja hyvinhän se tälläkin kertaa meni, sillä paneelipaikkoja tuli kaksin kappalein. Lauantaina paneeliin pääsi Maisa, sunnuntaina oli Rikun vuoro.

Aloitetaan lauantaista. Kun häkit olivat valmiina ja kissat häkissä, oli aika syventyä näyttelyluettelon antiin. Taisi monttu lävähtää auki, kun pääsin nelosväriryhmän nuorten luokan kohdalle. Ensimmäinen havainto oli se, että jahans, näyttelyssä on mukana kuusi nuorten luokan metsäkissaa. Kun rupesin tarkastamaan niiden sukupuolia, oli jakauma yksinkertainen: naaras, naaras, naaras, naaras, naaras ja naaras.

Koko kuusikko sai arvostelukseen arvosanan EX. Miisu oli Geir Edvardsenin mielestä toiseksi paras ja Maisa ykkönen. Taisi tuomari Maisasta tykätä, sillä värin parhaan tittelin lisäksi Maisa oli myös tuomarin paras nuori. Eikä mieli muuttunut paneelissakaan, vaan samainen tuomari antoi äänensä Maisalle. Sunnuntaina paikalla oli neljä IV-väriryhmän nuorta naarasta. Nyt Miisu oli EX3, Maisa EX1 ja samalla myös värin paras.

Riku alkaa taas olla hienossa näyttelykunnossa, ja Riku saikin viikonlopun aikana runsaasti huomiota osakseen. Kehuja sekä hienoa palautetta tuli sekä tuomareilta, mettiskasvattajilta että yleisöltä. Lauantaina paneelipaikka oli lähellä, mutta ei kuitenkaan. Sunnuntaina tuomarin parhaan valinnat kestivät ja kestivät, mutta lopulta tuomari sai päätöksensä tehtyä: Riku paneeliin. Sen verran hyvin Riku tuomarin hurmasi, että Rikun nominoinut tuomari äänesti Rikua paneelissakin.

Yläpuolella olevassa kuvassa Riku paneelissa sunnuntaina. Ja kuvanhan on ottanut Tessa.

Näyttelyreissu meni kaikkinensa oikein hyvin. Tytötkin näyttävät olevan hyviä matkustajia, eikä takapenkiltä reilun 400 kilometrin ajomatkan aikana kuulunut juuri mitään. Lähinnä äänessä oli Riku, joka selvästi kyseli, joko kohta ollaan perillä?

Sunnuntaiaamuna Riku järjesti sellaisen muiston, ettei se varmaan hetkeen mielestä katoa. Olin pesemässä hampaita ja kuten asiaan kuuluu, oli suussa raikas maku ja tuoksu. Paitsi että ei ollut pitkään. Riku nimittäin väänsi parin metrin päässä sijainneeseen omaan vessaansa sellaiset tortut, että oksat pois. Se tunne, kun samaan aikaan sieraimiin leijaili fluorin ja paskan haju, oli jotain järkyttävää. Aivan kauheaa! Oli pakko juosta vessasta väljemmille vesille, sillä sekamelska hajuaistissa oli jotain sanoinkuvaamatonta.

Ensimmäinen näyttely takana

(15.10.2014)

Tyttöjen ensimmäinen näyttely on nyt käytynä. Kumpikin sai kumpanakin päivänä hienot arvostelut, mutta toisen osana oli saada arvostelukseen EX2. Miisu kävi lauantaina ensitöikseen värintarkastuksessa ja kaulasta paljastui valkoinen kohta. Seurauksena värin vaihto ja valitettavasti siskokset kisasivat vastakkain.

Lauantaina järjestys meni siten, että Miisu oli EX1 ja Maisa EX2. Sunnuntaina osat vaihtuivat ja Maisa oli kaiken lisäksi myös värinsä paras pentu/nuori. Näyttelyreissu meni kummankin osalta hyvin, eikä isompia murheita ollut. Molemmat käyttäytyivät oikein reippaasti vieraankin ihmisen käsittelyssä. Vielä on kuitenkin matkaa Rikun näyttelyhermoihin. Muutaman kuukauden näyttelytauko ei Rikulla näkynyt missään, sillä Riku oli edelleen se sama lungi kaveri. Sen huomasivat myös molemmat Rikun tuomarit, jotka arvosteluissaan kehuivat Rikun näyttelyhermoja.

Pojista sen verran, että Roope on ryhtynyt kasvattamaan talviturkkia, komeaa kaulurin alkua pukkaa jo hienosti. Toivotaan, että Riku ottaa kohta Roopesta mallia ja rupeaa tekemään itselleen oikein näyttävän turkin.

Tytöt kasvavat viikko viikolta. Paino on noussut mukavasti ja lihaksiakin tytöillä näyttää olevan. Tosin tuolla ravaamisella se ei ole ihmekään, sillä välillä on melkoinen ralli päällä. Matot ovat rutussa hetkessä, kun ruskeat salamat juoksevat talon päästä päähän. Ponnistusvoima on kasvanut siihen malliin, että ponkaisevat helposti sellaisiinkiin paikkoihin, joihin ei olisi tarvetta päästä. Moni esine onkin vaihtanut paikkaansa hyllyn päältä hyllyn sisälle.

Tuhojakin on tapahtunut, sillä jokunen jouluvalo ja yksi puhelimen laturi ovat tulleet tiensä päähän. Lisäksi juuri ennen tyttöjen saapumista hankittu nojatuoli on nykyään kuin pommin jäljiltä. Kyllä tytöt terottavat kynsiään myös raapimapuuhun, mutta tuo kyseinen nojatuoli näyttää olevan parempi raapimapaikka.