CH FI*FoxyPaw's Gingerbread Boy 24.12.2012 - 20.2.2014

Suurin osa saduista saa onnellisen lopun. Valitettavasti on sellaisiakin satuja, joiden loppu on kaikkea muuta kuin onnellinen.

Yksi niistä on 1800-luvun lopulta peräisin oleva tarina Gingerbread Manista tai Gingerbread Boysta eli suomennettuna Piparipojasta.

Sadussa Piparipoika karkaa leipojansa uunista ja lähtee seikkailemaan. Piparipoika karkaa maatilan työntekijöiltä ja huutaa juostessaan: olen karannut pieneltä vanhalta naiselta ja pieneltä vanhalta mieheltä. Ja minä pystyn juoksemaan karkuun myös sinulta, minä pystyn!

Piparipoika juoksee aikansa, mutta ei pääse karkuun kaikilta. Lopulta kettu saavuttaa Piparipojan, nappaa Piparipojan suuhunsa ja alkaa syömään Piparipoikaa. Siinä vaiheessa Piparipoika itkee ja toteaa: olen neljäsosan mennyt...olen puoleksi mennyt...olen kolme neljäsosaa mennyt...olen kokonaan mennyt!

Näin kävi myös meidän Piparipojalle. Aikansa juoksi, mutta lopulta kettu tuli ja nappasi. Meidän tapauksessa kettu vain tuli sairauden muodossa. Alamäki alkoi marraskuussa ja sai päätöksensä torstaina, jolloin meidän rakas Piparipoikamme pääsi kivuistaan ja vaipui ikiuneen.

Suru on suuri ja äärimmäisen kivulias. Miksi juuri Nisse? Miksi kissa, joka oli luonteeltaan parasta mahdollista sorttia? Kissa, joka ei tehnyt kenellekään pahaa ja sai varmasti elää oikeaa kissan elämää.

Ei voi ymmärtää, miksi huippuhyvä kissa joutui lähtemään. Nisse ei todellakaan ollut pelkkä esine tai tuotantoeläin. Nisse eli vain reilun vuoden, mutta sai elää sen ajan ihan oikeaa kissanelämää. Sai elää ja olla, kuten kissan mielestämme kuuluukin. Meillä oli yhdessä mahtavat 10 kuukautta, siitä suuret kiitokset Piparipojalle.

Mielestäni teimme kaiken mahdollisen. Nisseltä otettiin verikokeita useaan otteeseen, otettiin röntgenkuvat ja lopulta kävimme vielä ultrassa. Diagnoosi oli kuitenkin lohduton. Sisuskaluista lähes kaikki olivat rikki ja kissa oli silminnähden kipeä. Niinpä päätimme päästää silmäterämme pois kärsimyksistä ja päästää Nissen ikiuneen. Olihan se vaikea päätös, mutta Nisse oli meille niin tärkeä. Kova päätös, mutta mielestämme ainoa oikea. Nisse oli niin mahtava kissa, että emme halunneet Nissen kärsivän yhtään ylimääräistä.

Viimeisenä palveluksena Nissestä otettiin verikokeet Hannes Lohen geenipankkiin ja päätimme myös lähettää Nissen ruumiinavaukseen yliopistolliseeen sairaalaan. Toivomme kovasti, että Nissen koetuloksista on hyötyä tulevaisuutta ajatellen.

Noin hienosta kissasta luopuminen näin varhaisessa vaiheessa on jotain, jota ei voi sanoilla kuvata. Suru on suunnatonta. Kiitos Nisselle kaikista näistä hienoista päivistä, jotka ennätit olla kanssamme.


Piparipoikaamme muistaen ja kunnioittaen,

Marja ja Jarno

Kuvia