Routasydän täydensi edellisen pentueemme poikalauman. Me luulimme synnytyksen olleen jo ohi, mutta mitä vielä. Maisa piti välillä kolmen tunnin tauon ja pyöräytti viimeisenä maailmaan erittäin hienokuvioisen pojan.

Vastasyntyneenä Rosen värit olivat todella hienot, sillä kontrasti ruskeiden kohtien välillä oli suuri. Kun pentueen nimiteema oli päätetty, oli Rose ensimmäinen nimen saanut pentu. Väritykseltään Rose muistutti keltamustaa Oulun Kärppiä, joten nimeksi valikoitui Sentencedin Kärpille tekemä kannatuslaulu Routasydän.

Routasydämen osalta oli nopeasti selvää, että poika tulee jäämään kotiin tai johonkin hyvin lähelle ja entuudestaan tuttuun paikkaan. Lopulta Rose jäi synnyinkotiinsa.

Näyttelykissaa Routasydämestä ei taida koskaan tulla. Turkki ei ole tähän päivään mennessä kasvanut kovinkaan pitkäksi. Vielä isompi miinus on häntä, joka on tuohon kroppaan suhteutettuna liian lyhyt.

Näyttelykissa tai ei, mutta luonteeltaan Rose on melkoinen kultakimpale. Rose on hyvin touhukas poika ja viihtyy muiden kissojen läheisyydessä. Ongelmana on se, että vielä tällä hetkellä on pennun luonne aikuisen kissan kropassa. Rose painaa 7,7 kiloa, mutta ei ilmeisesti itse ymmärrä kokoaan. Hyvin tyypillinen tapahtumaketju on sellainen, että Rose päättää mennä sänkyyn, sohvalle tai johonkin muuhun paikkaan jonkin toisen kissan viereen. Muuten hyvä, mutta Rose rojahtaa valtavan massansa kanssa puolittain toisen kissan päälle.

Rosella on tällä hetkellä implantti. Pitää ajan kanssa harkita, käytetäänkö Rosea joskus siitokseen vai tehdäänkö Rosesta kastraattipoika.